Kati Kemppainen paljastaa: hän ei viihdy suomalaisissa metsissä.
– Minulle suomalainen metsä on vaikea paikka, koska siellä on liikaa puita, hän kertoo ja nauraa päälle.
Kemppaisen lapsuudenmaisemissa ei havupuita ollut. Namibiassa maisemaa halkoivat meri ja erämaa.
– Mieleni on täysin tyyni, kun kiipeän Swakopmundissa valtavalle dyynille. Edessä aukeaa Atlantin valtameri ja takana Namibin erämaa. Se on täydellinen paikka.
Kemppainen vietti ensimmäiset kouluvuotensa Namibian länsirannikolla Swakopmundin oppilaskodissa. Siellä koulua kävivät Suomen Lähetysseuran työntekijöiden lapset. Monet heistä joutuivat viettämään lukuvuotensa erossa vanhemmistaan.
Kemppainen oli sikäli onnekas, että sai asua isänsä ja äitinsä kanssa. Hänen vanhempansa työskentelivät opettajina oppilaskodissa.
Jumala ja minä
Vuosikymmeniä myöhemmin Kemppainen sai haltuunsa kirjeitä, joita oli kirjoittanut seitsemänvuotiaana Namibiassa.
– Olenko ollut syntymähengellinen? Pyhäkoulussa olen saattanut kertoa, että oletteko kuulleet, mitä ihmeellisiä tekoja Jeesus on tehnyt. Ilmeisesti minut on kyllästetty Raamatun kertomuksilla.
Kemppainen oli lapsena kova lukemaan. Hän kahlasi läpi Ikuisia kertomuksia -kirjasarjan, joka avaa Raamatun kertomuksia lapsille. Nyt aikuisena kirjojen kuvat näyttävät hänestä imeliltä ja teologisesti hieman kyseenalaisilta, mutta lapsena hän kuvitteli itsensä mukaan Jeesuksen seikkailuihin.
Raamattu on siis Kemppaiselle tuttu ja tärkeä. Suhde teokseen ja sen lukemiseen on kuitenkin muuttunut vuosikymmenten varrella.
– Löysin Tansaniassa tavan meditoida Raamattua. Olennaista ei ole määrä, eikä analyysi, vaan Raamatun sana.
Kemppainen ei pyri lukemaan Raamattua määrällisesti paljon, vaan poimii sieltä yksittäisen sanan, ajatuksen tai jakeen. Tätä hän kutsuu Raamatun katseluksi.
Hän kääntelee poimimaansa sanaa mielessään, vaivaa sitä kuin pullataikinaa. Toistelee sitä ja antaa sen vaipua tietoisen minän syvempiin kerroksiin.
Aikansa sitä katseltuaan katse siirtyy omiin reaktioihin: mitä sana itsessä synnyttää. Onko se hätäännystä, kiitosta vai jokin muu tunne tai pyyntö? Tämä on rukous Raamatun äärellä.
Meditaatiossa voi vielä hetkeksi pysähtyä katselemaan sanaa, reaktiota ja rukousta. Silloin saattaa kokea harvinaislaatuisen yhteyden.
– Jumalan lahjana käy joskus niin, että tulee Jumalan ja minän saapuminen yhteen. Taisi olla Jukka Jämsén, joka sanoi, että se on niin kuin Eemelissä. Eemeli sanoo Aatulle heidän ollessaan kalassa: ”Sinä ja minä.” Mitä kaikkea sisältyykään tähän huokaukseen!
Klassikoita pilkkahintaan
Käänteentekevin muutos suhteessa Raamattuun tapahtui, kun Kemppainen oli lähetystyössä Tansaniassa. Hän työskenteli Suomen Lähetysseuran lähettämänä Tumaini-yliopistossa ja opetti siellä teologiaa.
Kemppaisen mukaan Tansaniassa oli aikaa keskittyä kaikista olennaisimman äärelle.
– Elämä oli sisäisesti hyvin rikasta, koska ulkoiset ärsykkeet olivat paljon vähäisemmät ja vaatimattomammat. Se vapautti sisäisen elämän rikkauden kukoistamaan.
Kemppaisella ja hänen puolisollaan oli tapana käydä työmatkoilla Tansanian itärannikolla Dar es Salaamissa. Kemppainen löysi sattumalta sieltä katolilaisen kirjakaupan, jossa myytiin spiritualiteetin klassikoita pilkkahintaan.
Oli Thomas Mertonia, Basil Penningtonia ja Philip Yanceyta. Ne oli painettu Intiassa ohuelle ja halvalle paperille, jotta mahdollisimman moni voisi lukea niitä kehittyvissä maissa.
– Toisin kuin nykyisessä elämässäni, jossa lukemattomien kirjojen pino kasvaa, niin siellä sain uppoutua jokaiseen kirjaan.
Tansania laittoi maailmankuva uusiksi
Tansaniassa vietetyt vuodet muuttivat Kemppaista. Siinä menivät uusiksi kaikki: maailmankuva, ihmiskäsitys ja hengellisyys.
Kemppainen konkretisoi muutosta maailmankartalla, jossa Australia on yläreunassa ja Suomi pienenä pisteenä alareunassa. Suomalainen ajattelee helposti, että kartta on ylösalaisin, mutta kyse on näkökulmasta.
– On pelottava kokemus, kun omat totuudet alkavat kyseenalaistua. Silloin vaihtoehtona on joko lähteä pois tai käydä sitä päin.
Kemppaisen perheelle poislähtö ei ollut vaihtoehto. He olivat asennoituneet siihen, että maassa vietetään pitkän aikaa.
Perhe oli Tansaniassa lopulta 12 vuotta. Tuo ajanjakso muokkasi ajatusta Jumalasta.
Kemppainen kuvailee ajatuksen olleen teoreettista ohutta yläpilveä ennen Tansaniaan lähtöä. Maassa käsitys muuttui huomattavasti konkreettisemmaksi. Tansanialaisille Jumala oli läsnä jokapäiväisessä elämässä: nälässä, sairaudessa ja kaoottisessa liikenteessä.
– Jumala on oikeastaan ihan kaikkialla. Hän on koettavissa, ei ainoastaan spekuloitavissa.
Raamattu ei ratkaise ilmastokriisiä
Ihminen voi kohdata Jumalan Raamatussa ja kokea, että Jumala puhuttelee häntä. Kemppainen kuitenkin huomauttaa, että teologisesti katsottuna Jumalan Sana on enemmän kuin Raamattu. Jumalan Sana syntyi ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisessa, ja Raamattu on todistusta tästä.
Kemppaisen mukaan Raamattu on teos, jossa inhimillinen ja jumalallinen kietoutuvat yhteen. Se on ihmisten kirjoittama, mutta välittää sanoman pelastuksesta ja ylösnousemuksesta. Se on todistusta siitä, miten Jumala on kautta historian lähestynyt ihmistä, puhutellut häntä ja kutsunut sovintoon kanssaan.
Ennen kaikkea Raamattu todistaa siitä, miten sovinto Jumalan ja koko luomakunnan välillä tapahtuu Jumalan Pojan kuolemassa ja ylösnousemisessa.
Raamatusta löytyy paljon sellaisia asioita, joita Kemppainen ei ymmärrä tai josta hän on eri mieltä. Niihin hän suhtautuu levollisesti.
– Siellä on ainesta, jota ei voi ymmärtää ja hyväksyä: esimerkiksi Vanhassa testamentissa kuvatut julmuudet, joissa vihittiin tuhonomaksi joku kylä ja koko kansa. Se on historiallista kerrontaa, jota sävyttää kenties kirjoittajan poliittinen näkemys.
Raamattu on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten, jolloin ei ollut tiedossa meidän aikamme ongelmia: ilmastokriisiä, joukkotuhoaseita tai geeniteknologiaa. Kemppaisen mukaan teos toki antaa meille eettisiä ohjeita siihen, miten kohdella toinen toistamme ja ympäristöämme, mutta ihmiskunnan ongelmien ratkaisuksi meille on annettu järki.
Keitä olivat Raamatun sivuhenkilöt?
Raamattu ei myöskään kerro juuri mitään monista sivuhenkilöistä. Kuka pyöritti Betlehemissä majataloa, johon Maria ja Joosef eivät mahtuneet? Entä kuka voiteli Jeesuksen muutamaa päivää ennen ristiinnaulitsemista?
Kemppainen lähti kuvittelemaan, millaisia tarinoita Uuden testamentin hahmoihin liittyy.
Tarinoita lähti pulppuamaan. Syntyi Raakel, jonka mieli särkyi, kun kuningas Herodeksen joukot surmasivat hänen vauvansa. Se sai seurakseen Jussin, joka halusi ikuisen elämän, mutta ei ollut valmis luopumaan omaisuudestaan.
– Kirjoittaminen oli todella hauskaa. Siinä ei ollut mitään väkisin vääntämistä. Päätin alussa, että tässä kaikki on mahdollista. Voin iloisesti sekoittaa Palestiinan ajan elämää, tämän päivän maailmaa ja mielikuvitusta.
Kemppainen otti Tarinoita toisilta -kirjaansa (Suomen Lähetysseura 2023) mukaan yhden lempipaikoistaan Joensuussa: Pyhäselän avannon ja saunan.
– Se on tosi kiva pieni sauna, jossa lauteilla kuulee kaikkein parhainta karjalan murretta ja hyviä juttuja.
Tarmo Ylhävuori
Kuva: Tarmo Ylhävuori
Kati Kemppainen
- Asuu Joensuun Kanervalassa.
- Työskentelee Suomen Lähetysseurassa missiologian erityisasiantuntijana.
- Toimi 12 vuotta lähetystyöntekijänä puolisonsa kanssa Tansaniassa.
- On kirjoittanut omaelämäkerran, tietokirjoja ja fiktiivisen Tarinoita toisilta -teoksen.
